Jälleenkohtaamisia

Millaisia ovat kokemukset kuolleen läsnäolosta ja yhteydenotoista? Mitä ne merkitsevät niitä kokeneille? Mikä vaikutus kokemuksilla on kokijoiden käsityksiin elämästä ja kuolemasta? 

Olen papin ja psykoterapeutin työssä kuullut ihmisten kertomuksia surun ja luopumisen kivun ohella uni- ja aistikokemuksista, joissa he ovat kokeneet kuolleen läheisensä olleen erityisellä tavalla läsnä. 

Vainajakokemusten kohtaaminen on johtanut minut tekemään Suomessa aihepiirin ensimmäistä väitöskirjaa Helsingin yliopistossa ”Jälleenkohtaamisia. Vainajakokemukset sekä niiden koetut vaikutukset käsityksiin elämästä ja kuolemasta”. 
Väitöstilaisuus oli 29.3. 2019 Helsingin yliopiston päärakennuksessa – kiitos kaikille paikallaolijoille ja muistaneille! Väitöskirja on 14.5.2019 hyväksytty teologisen teidekunnan tiedekuntaneuvostossa.
Tutustu väitöskirjaani tästä

Väitöskirjani sähköisen julkaisun vuoksi painettuja väitöskirjoja on vain muutamia kappaleita - hanki itsellesi tai lahjaksi tulevaisuuden klassikko omistukirjoituksella á 64,90 € + postitus ja pakkauskulut 9,90 € - tilaa sähköpostilla markku@markkusiltala.fi
Väitöskirjatutkimuksen tiivistelmä

Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoitus on kartoittaa ja kuvata sitä, mitä nykyajan suomalaiset 2010-luvulla kertovat kirjallisesti omista vainajakokemuksista ja miten he tulkitsevat kokemustensa vaikutuksia käsityksiinsä elämästä ja kuolemasta. Tutkimuksen tuloksia peilataan Continuing Bonds -suruteoriaan (jäljempänä CB-teoria), jossa vainajakokemukset ensisijaisesti sisäisinä representaatioina eli mielikuvina ymmärrettyinä ovat osana suruprosessia. Suruprosessin tavoitteena on vainajasta puhumisen ja vainajalle puhumisen kautta vainajan biografian uudelleenrakentuminen (Walter 1996; Klass 2006b). CB-teoria sekä aiheen aiempi monella eri tieteenalalla tehty tutkimus muodostavat tämän tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. 

Tutkimuksen tavoite on tuottaa vainajakokemuksista tietoa, käsitteistöä ja luokitteluja niiden tunnistamiseen, käsittelemiseen ja ymmärtämiseen. Tutkimuskysymykset ovat: 1) millaisia vainajakokemukset ovat suomalaisten kertomina, 2) millaisia vaikutuksia kokijat kertovat vainajakokemuksilla olevan heidän käsityksiinsä elämästä ja kuolemasta ja 3) millaisia aineiston vainajakokemukset ovat Continuing Bonds -suruteorian valossa? 

Tutkimusaineistona on kirjoituskutsuun vastanneen 195 suomalaisen yhteensä 613 kertomusta vainajakokemuksista. Tutkimukseen osallistuneista on 83 % naisia ja 17 % miehiä ikäjakaumaltaan 19–97-vuotiaita. Tutkimusaineisto on tuotettu vuoden 2013 lopulla ja vuoden 2014 alussa. Tutkimus on empiirinen aineistotutkimus, joka toteutetaan vainajakokemuskertomusten laadullisena tapaustutkimuksena. Tutkimusmetodina on teoriaohjaava aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimus edustaa ymmärtävää uskontotieteellistä tutkimusta. 

Tutkimuksessa vainajakokemukset sekä luokitellaan kokemustyypeittäin että kuvataan ominaispiirteittäin. Luokittelussa vainajakokemukset jaetaan välittömiin eli konkreettisiin sekä abstrakteihin eli symbolisesti tulkittuihin kokemuksiin. Koetun vastaanottotavan mukaisesti välittömät vainajakokemukset luokitellaan kolmeen pääluokkaan: ulkoisiin aistimuksiin, sisäisiin tuntemuksiin ja unitilakokemuksiin. Tutkimuksen merkittävänä tuloksena on aineistosta analysoitu vainajakokemusten luokittelu, joka sisältää 13 erillistä kokemustyyppiä kuvauksittain. 

Tutkimuksen mukaan vainajakokemukset ovat kokijoiden uskonnosta, koulutuksesta ja iästä riippumattomia ja ne koetaan luonnollisina ja valtaosin myönteisinä. Kokijat myös kertovat, että vainajakokemukset ovat vaikuttaneet huomattavasti heidän käsityksiinsä elämästä ja kuolemasta. Kokijoiden käsitykset vainajan osallistumisesta elävän elämään sekä elämän jatkumisesta ja vainajan olemassaolosta kuolemanjälkeisyydessä muuttuivat vainajakokemusten johdosta. Lisäksi kokemukset vähensivät tai poistivat kokijoiden kuolemanpelkoa sekä muuttivat myös heidän uskomuksiaan ja elämän valintojaan. 

Tutkimustulokset yhtenevät pääosin CB-teorian näkemykseen vainajakokemuksista tunnesiteiden jatkumisen ilmentymänä surussa. Merkittävin ero on, että tutkimuksen mukaan vainajakokemuksia koettiin myös suruajan ulkopuolella joko ennen kuolemaa, kuolinhetkellä tai pitkän ajan päästä kuolemasta. Lisäksi fyysiset aistit liittyvät vainajakokemuksiin lähes kahdessa kolmasosassa tapauksista, mikä haastaa CB-teoriaa siinä, että vainajakokemukset olisivat ensisijassa mielikuvia. Tutkimuksen mukaan vainajakokemuksilla on merkittävä osuus vainajan biografian uudelleenrakentumisessa.