alasivu 2.2 kertomuksia kuolleen kohtaamisista yläreuna

KERTOMUKSIA KUOLLEEN KOHTAAMISISTA

Omistan tämän sivun hänelle joka oli siinä.

Jälleenkohtaamiset ovat jatkuneet ja kokemukset syntyvät kertomuksiksi. Minulla on ollut suuri ilo ja kunnia saada Hän oli siinä -kirjan lukijoilta runsaasti lisää uusia kertomuksia kuolleen kohtaamisista.

Millainen on kokemus kuolleen kohtaamisesta?

Lyhyesti sanottuna; läsnäolokokemus on yllättäen, ilman kokijan vaikutusta syntynyt aistimus, tuntemus, elämys tai uni, joka merkitsee kokijalleen kuolleen läheisen läsnäoloa välittömästi tai symbolisesti. Kuollut aistitaan tavallisilla fyysisillä aisteilla aivan kuin hän olisi siinä. Kuollut on voinut myös kokijan mielestä aiheuttaa tapahtuman.

Läsnäolokokemuksessa kokija yleensä tunnistaa kuolleen. Lisäksi kokija saa kuolleelta viestin, joka liittyy kokijan elämään. Viesti voi myös välittyä kokemuksesta siten, että kuollut ei viestiä välttämättä verbaalisesti kerro, vaan viesti välittyy kokemuksen tapahtumista symbolisesti. Läsnäolokokemuksessa tapahtuva vuorovaikutus voi olla myös vastavuoroista, jolloin kokija viestittää kuolleelle omia ajatuksiaan.

Tällä sivulla tulen julkaisemaan valikoituja esimerkkikertomuksia, jotka edustavat tutkimuksessani määrittelemiäni eri kokemustyyppejä. Tutustumalla kertomuksiin voit tarkastella myös omaa kokemustasi ja löytää kokemuksestasi tärkeimmät erityispiirteet sekä sen avulla määrittää kokemuksellesi luokittelun ja kokemustyypin. Tai sitten ihan vaan voit heittäytyä kokemuskertomusten ihmeelliseen maailmaan.

 
Haluatko Sinä jakaa kokemuskertomuksesi kanssani?

Jatkan tutkimus- ja kirjoitustyötäni ja kerään edelleen aineistoa. Käytän saamiani kertomuksia aihetta käsitellessäni kirjoituksissa, luennoilla, koulutuksissa ja blogeissa. Kertomusten lähettäneiden yksityisyys on aina suojattu; katkelmat esitän nimettöminä ja tarvittaessa nimet ja paikannimet muutettuina tai poistettuina. Lähetä kokemuskertomuksesi minulle täältä.
Kokemuskertomuksen lähettäneiden kesken arvon kolme kertaa vuodessa (elokuussa; joulukuussa ja huhtikuussa) dialogikeskustelun kokemuskertomuksesta kanssani.

Hän oli siinä – miten dokumentoin kertomukseni?

Kokemuksen kirjoittaminen kertomukseksi sisältää usein monta vaihetta pohdintoineen ja hämmästelyineen. Nähdyn unen tai koetun läsnäolokokemuksen jälkeen kokija saattaa usein tunnustella ja pohtia kokemaansa. Kannustan kirjoittamaan kokemuksen kaikkine yksityiskohtineen heti muistiin. Myös ne asiat, joita ei sillä hetkellä ymmärrä – myöhemmin voi oivaltaa niiden merkityksen. Kirjoita muistiin myös kokemukseen liittyvä tunne tai tunnelma sekä oma tulkintasi tapahtuneesta: miksi kokemus tapahtui ja mitä kuollut läheinen viestitti. Myöhemmin voi lukea muistiinpanoaan sekä pohtia, muuttuiko jokin omassa elämässä läsnäolokokemuksen jälkeen.

Kirjoita Hän oli siinä -kertomus vaikka vain itseäsi varten, sillä omaa arvokasta ja ihmeellistä kokemusta kannattaa kohdella hellävaroen. Kokemuksen voi jakaa myös kertomalla, mutta muista, että kokemuksesi on aito, uniikki ja arvokas riippumatta siitä, mitä muut siitä ajattelevat tai sanovat. Vaali jälleenkohtaamisia. Lähetä oma kokemuskertomuksesi minulle täältä.

 
Hän oli siinä – haluaisin puhua kokemastani

Kokemus kuolleen yhteydenotosta yllättää ja sitä voi pohtia, kenelle näistä kokemuksista uskaltaa kertoa? Onkohan minussa kaikki hyvin, kun olen tällaista kokenut? Tai olenko ainoa, jolla näitä erityisiä, mutta kauniita kokemuksia on?

Dialogi on matalan kynnyksen palvelu, jossa voit jakaa oman kokemuksesi kanssani ja tulla kuulluksi. Yhdessä keskustellen kokemus rakentuu yleensä kokijan oman elämän voimavaraksi.

Kokemuskertomuksia

Ohessa kuolinhetkellä tapahtunut energiatuntemus sekä telepatiatuntemus, johon liittyy valosymboli:

Yhä yhtä eläviä kuin olisivat tapahtuneet eilen

12-vuotiaana havahduin yöllä n klo 02, kun mummini sielu ikään kuin lensi pääni läpi, hyvästellen. Aamulla itkin äidille, että mummi on kuollut. Äiti sanoi että höpsistä, se oli vain unta. Samassa puhelin soi, mummin sisko ilmoitti että mummini oli kuollut yöllä nukkuessaan. Aamulla kodinhoitaja oli löytänyt hänet.

Ukkini ilmestyi minulle, kun olimme kävelemässä kotikaupunkini paikallisella hautausmaalla laskettuamme hänen arkkunsa hautaan. Oli jo pimeä joulukuun pakkasiltapäivä. Yhtäkkiä kuusen latvan korkeudella havaitsin väreilevän elohopeamaisen muodostelman, ja telepaattinen tieto (ei ajatus) tuli suoraan tajuntaani, että ukki on siellä, ei haudassa. Aloin tanssia iloissani ja sitten hävetti, kun sillä lailla riemuitsin hautajaisissa. En kertonut tästä kellekään jostain syystä.

Nämä tapaukset, vaikka niistä on aikaa [kulunut lähes puoli vuosisataa], ovat yhä yhtä eläviä kuin olisivat tapahtuneet eilen.