Toinen kokemus tapahtui äidilleni ja pikkuveljeni ystävälle samana kesänä kun minä näin unen.

Äitini oli viettämässä kaunista kesäiltaa kallioilla meren äärellä veljeni hyvän ystävän kanssa. He istuivat kalliolla, joka oli suosittu ajanviettopaikka. Paikalla heidän lisäkseen oli myös muitakin ihmisiä joidenkin kymmenien metrien päässä heistä. Jossain välissä heidän lähelleen lensi lokki. Alkuun äitini ja veljeni ystävä eivät kiinnittäneet huomiota, sillä lokit ovat aika tyypillinen näky meren äärellä. Tämä lokki oli kuitenkin tullut hyvin lähelle. Niin lähelle, että se oli kiinnitänyt heidän huomionsa. Lokki availi nokkaansa ja katsoi suoraan heitä. Tätä kesti useita minuutteja. Se vain availi nokkaansa ja tapitti heitä. Sitten se lensi pois. Äitini sekä veljeni ystävä eivät keskustelleet linnun käytöksestä mitään toisilleen, kunnes sama toistui uudelleen. Ja mainittakoon se vielä, että kyseisellä kalliolla oli muitakin ihmisiä istuskelemassa, mutta lokki ei lähestynyt muita ihmisiä vaan palasi heidän vierelleen, tuli taas lähelle ja availi nokkaansa. Siinä vaiheessa veljeni ystävä oli tokaissut äidilleni ääneen;  ”pidät mua varmaan ihan hulluna, mutta mä olen aivan varma et toi on Ville!” Äitini purskahti puolihuvittuneena sanoen ajatelleensa aivan samaa, muttei ollut myöskään ensimmäisellä kerralla tohtinut sanoa sitä ääneen. Veljeni ystävä pohti sen jälkeen ääneen äidilleni että ”miksi hitossa se päätti olla lokki?! Miksei joutsen tai jokin muu…miksi lokki?” He naureskelivat ja kokivat vahvasti, että veljeni oli tullut sanomaan heille heipat. 

Muutama viikko tapahtuneesta pikkuveljeni lähimmät ystävät halusivat järjestää muistotilaisuuden ystävien kesken, koska koronan vuoksi muistotilaisuuteen hautajaisissa ei ollut mahdollista osallistua. Näin erään veljeni ystävistä ottaneen instgramin story osioon kuvia muistotilaisuudesta. Eräässä kuvassa oli 2 veljeni ystävää, kuvissa komeilivat heidän jaloissaan tuoreet muistotatutoinnit veljeni muistolle, tatuointi oli lokin siluetti ja pikkuveljeni nimi. Hastag:inä #lokinpojanläksiäiset. Otin screenshotin ja kysyin äidiltäni tiesikö mitä se tarkoitti. Äitini ei tiennyt. 

Äiti kysyi myöhemmin pikkuveljeni ystävältä, mikä tarina tällä lokkiaiheella oli ja miten se liittyi veljeeni. Hänen ystävänsä kertoivat, että heitä on pieni tiivis poikaporukka, johon veljenikin kuului, he kutsuivat itseään nimellä lokinpojat ne vallattomat, ilkikuriset vailla huolen häivää. Se oli heidän juttunsa. Tästä tuli nimitys lokinpojat. Eli myöhemmin saimme vastauksen pikkuveljeni ystävän kysymykseen ”miksi se valitsi olla lokki?”

Parantava lähellä olon tuntemus:

Kerron aluksi tämän tapauksen taustoista. Minulle rakas ja läheinen appiukkoni oli kuollut kevät talvella, vuosi oli 19nn. Oli lokakuu, siis jo pimeä. Mieheni oli porometsässä. Olin yksin kotona nuorten poikiemme kanssa. Minulla oli kova päänsärky, makasin sohvalla ja itkin. Pyysin poikiani menemään toiseen huoneen ja laittamaan oven kiinni. Halusin olla rauhassa. Olohuoneessa, jossa makasin ei ollut valoa, eteisestä loisti valo. Siinä maatessani tunsin appiukkoni läsnä olon. Nousin istumaan ja katsoi sinne pain, mistä läsnä olo tuli. En nähnyt mitään. Istun ja ravistelin päätäni, yritin tarkentaa katsettani. Läsnä olon tunne oli hyvin voimakas ja lämmin. Tunne kesti muutaman minuutin. Minulla oli tarkka paikka tiedossa, mistä läsnä olo tuli. Se tuli olohuoneen puolelta, eteisen valon suunnalta. Siinä istuessani minulle tuli hyvin rauhallinen ja lämmin olo. Hetken päästä päänsärkyni loppui ja oli pitkään poissa.

Tämä tapaus oli ensimmäinen kerta, kun tunsin kuolleen läsnä olon. Tapaus vaikutti minuun syvästi. Se muutti käsitykseni kuolleiden läsnä olosta. Sen jälkeen minulle on ollut selvää, että kuolleet seuraavat meidän elämäämme.

  –  –  –  –  –

Symbolinen kokemus; kaksi puhelinkokemusta jotka liittyvät toisiinsa:

Mutta siis, oli kulunut 9 kuukautta veljeni kuolemasta ja maaliskuussa oli syntymäpäiväni.

Olin ulkona istumassa kevätauringossa ja nautin kevään lapsena luonnon upeasta heräämisestä pitkän pimeän kauden jälleen eloon. Linnut lauloivat ja ajattelin, että sinäkö veljeni olet ottanut linnun hahmon ja laulat syntymäpäiväni kunniaksi noin kauniisti.

Samassa kännykkääni tuli viesti, joka oli erikoisesti vaalean harmaalla pohjalla kännykän alareunassa eikä niin kuin normaalisti viestin muodossa, joka pitää avata. Siinä luki, soitan myöhemmin. Katsoin varmuuden vuoksi kännykkäni valmiit viestipohjat, eikä sieltä löytynyt lainkaan tällaista viestipohjaa.

Sanoin, kiitos veljeni muistamisesta.

Yöllä heräsimme mieheni kanssa klo 02.00 siihen että kännykkäni soi. Puhelimen näytössä paloi valo, mutta mitään puhelua ei kuitenkaan ollut tullut saapuvaksi. Eikä mitään numeroa ”tulleesta” puhelusta. Veljeni siis soitti todella myöhemmin, niin kuin päivällä jo ennakkoon ilmoitti.