Kovin on viime vuosina puhuttu hiilijalanjäljestä. Matkustus ja kuljetukset sekä monet polttoaineet bensasta polttopuihin ovat saaneet kyytiä ja kielteisen etumerkin. Asialla on käyty kauppaa ja syyllistetty. Todellisuus esim. kaupassa ja teollisuudessa on toinen, sillä välillä saa etsimällä etsiä, että löytää jotakin muuta kuin kiinalaisia tuotteita.
Lähes kokonaan on peitelty tosiasia, että kaikki kasvillisuus tarvitsee hiilidioksidia. Tuntuu siltä, että koko hiilijalanjälkitoitotus tähtää todellisuudessa vain maapallon viherkasvillisuuden hävittämiseen. Lisäksi tällä hiilihöpötyksellä pyritään kitkemään valinnanvapautta ja omaa ajattelua, maalaisjärjen käyttöä sekä vähentämään iloa tuottavia asioita.
Ehdotankin, että huomio suunnataan todelliseen saastuttavaan ilmiöön ja aletaan laskemaan huolijalanjälkeä. Huolijalanjälkeä on kaikki se saaste, mitä jätät jälkeesi moittimisella, valheilla, selän takana puhumisella, motkottamisella, arvostelulla sekä päälle puhumisella.
Nimittäin, onko Sinulle koskaan käynyt niin, että jonkun tavattuasi – ja hänestä erottasi – olet ollut hämmentynyt, että kohtaamisestä jäi kurja, kehno tai jotenkin typertynyt olo? Että jollakin lailla ilo ja melkein kaikki voimat meni, tuli tunne, että omilla ajatuksillani, tunteillani ja kokemuksillani ei ole mitään merkitystä? Päälle puhumisella tässä kohden tarkoitan tilanteita, joissa olet kertonut jostakin huolesta tai murheesta ja toinen sanoo vähättelevästi ”eihän se noin ole” tai ”minä kuule tein niin, ja minä kuule olen kokenut vielä kauheampaa”. Aivan kuin keskustelun idea olisi kertoa kurjemmasta tilanteesta kuin toisella on ollut.
Pahanpuhumisella, valheilla, motkottamisella ja arvostelulla ei koskaan saa mitään uutta ja hyvää rakennettua. Päin vastoin, kielteinen ajattelu ja selän takana puhuminen rikkovat ja ylläpitävät sitä, että asiat pysyvät kehnosti. Huolijalanjälki on siis huonon ilmapiirin, huolten ja kielteisen tunnelman jälkeensä jättämistä. Se on toiselta voimien viemistä, sillä vain myönteinen puhe, kannustukset, toisen onnistumisista iloitsemiset sekä osanotot antavat voimia, rakentavat ja vievät eteenpäin. Ja jos toisella on murhetta, surua, haastetta … kuunteleminen on kuuntelemista. Läsnäoloa.
Muutamia konkreettisia vinkkejä huolijalanjäljen puhtaana pitämiseen: (Suluissa se saaste, jolta muut ihmiset säästyvät;)
1) Ilo. Kun kohtaat toisen, iloitse hänestä, hänen onnistumisistaan ja saavutuksistaan. Jätä jälkeesi ilo ja keveys, hymyile kun kohtaat ja hymyile kun eroat – joku kerta on viimeinen. (Heikkous, voimien pois valuminen, itsetunnon pudotus)
2) Myönteisyys. Kun puhut omista tai muiden asioista, puhu vain sellaista, joka hyödyttää häntä – häntä, jolle puhut ja häntä kenestä puhut. (Motkotus, valittaminen, arvostelu)
3) Hyvä puhe. Kun puhut, valitse: arvosteletko tai arvostatko. Puhu muista ihmisistä vain sellaista, mitä voisit puhua heidän läsnä ollessaan. (Pahanpuhuminen, selän takana puhuminen, valehtelu)
4) Selkeys. Ole selkeä ja johdonmukainen kuin päivä, älä puhu ristiin, älä puhu hämäriä, älä ole arvoituksellisia äläkä vihjaile vaan ole aidosti ja rehellisesti oma itsesi mitään muuta esittämättä. (Hämmennys, kaksinaamaisuus ja tekopyhyys, itsearvostuksen putoaminen)
5) Ja vielä lahjat; anna lahjoja äläkä odota vastalahjoja, sillä rakkaus on antamista ja kiitollista vastaanottamista. Kuvan keisarinliljat ovat ”äitini antamia”; niitä kasvoi lapsuudenkotini pihamaalla ja ovat minulle aina symboloineet kaikkea sitä, mitä olen äidiltäni saanut. Ja mitä yhä saan häneltä tuonpuoleisesta. Siis: anna ja ota vastaan lahjoja; kiitokset ovat kukkia.
Markku Siltala – www.markkusiltala.fi/blogi