Todellista rauhaa etsimässä
Sisäinen rauha tai rauha oman elämänsä kanssa ovat usein listan kärjessä, kun terapia-asiakkaat kertovat, mitä he oikein kaipaavat. Mihin rauha kiinnittyy, sisäiseen olemukseen vai oman olemuksensa ulkopuolelle – kummassakin tapauksessa vaikutukset näyttävät ulottuvan laajalle. Kun rauha ja selkeys täyttää ihmisen, heijastuu se myös ulospäin.
Silloin, kun oma rauha on sidoksissa ulkoiseen todellisuuteen, on säännöllisesti tarkkailtava ympäristöään ja tarvittaessa reagoitava. Ympäristön ja elämän ilmiöiden tarkkailu aiheuttaa alituista suhtautuistavan tiedostamista, joka tehdään leimaamalla asia tai ilmiö plus/miinus etumerkillä… tämä on hyvä, tuo on huono, tuon kanssa olen eri mieltä jne. Näin toimimme, mikäli ehdimme, sillä meille tarjotaan yhä enemmän valmiita tulkintoja, emmekä ehdi edes itse miettiä, mitä mieltä olemme.
Oma rauha
Kun oma rauha on sidoksissa ulkoiseen todellisuuteen, on sille kaksi vakavaa uhkaa: ei ehdi käydä reflektoivaa ja reagoivaa tarkkailua asioista ja ilmiöistä tarpeeksi – ja elämä ei olekaan hallinnassa. Toinen vaaranpaikka on se, että unohtaa oman itsensä elämän subjektina.
Mitä on sitten oman rauhan kiinnittyminen sisäiseen olemukseensa? Mitä tarkoitan sisäisellä rauhalla, joka on riippumaton ulkomaailmasta? Lähetyn sisäistä rauhaa voiman ja levon kautta. Kun oman elämän energiat ja toimet ovat juurtuneet omaan voimaan, on paljon mahdollisuuksia, sillä silloin on riippumaton ulkoisesta todellisuudesta. Jossakin syvällä omassa olemuksessa on metafyysinen tietoisuus, joka säteilee olemassaolon varmuutta ympäröivästä epävarmuudesta huolimatta. Vaikka näkyvä muuttuu tai häviää, jokin osa minusta pysyy ja elää.
Oma retkijakkara
Levon kautta sisäistä rauhaa katsottuna metaforana vois käyttää retkijakkaraa. Retkijakkara on pieni kevyt tuoli, jossa voi olla selkänoja, sen voi taittaa ja kuljettaa mukanaan. Annankin Sinulle, lukijani, tehtäväksi pohtia, mikä on Sinun retkijakkara, jonka voit taittaa kainaloosi tai reppuusi ja se kulkee aina mukanasi. Mikä on sellainen, jossa voi vain olla ja johon voit nojata – vaikka muuta ei olisi? Tapahtuipa mitä vain, sen voit heittää allesi, istahtaa ja huokaista. Antaa asioiden olla, levätä niin kuin tuuli lepää puitten oksilla, tai tähti tummalla taivaalla.
Rauha vai riippuvuus
Oman rauhan sitominen ulkoiseen todellisuuteen voi kehittyä riippuvuudeksi. Ellei ole vapaa, on riippuvainen. Mikäli rauha on sidottu omaan itseensä, on vapaa. Kyse voi olla myös asioista, joista puhutaan yleisesti riippuvuuksina, jotka tuovat mielihyvää tai koukuttavat jollakin tavalla. Lähes aina kysymys on; olisinko enemmän minä, jos minulla olisi enemmän sitä, tai olisinko parempi jos minulla olisi sellainen tai jokin uusi. Nykykulttuurimme tarjoilee vahvasti määrätöntä ja loputonta kehitystä – kohtuullisuuden sijaan. Vastaus voisi olla: minulla on rauha ja olen vapaa – minulla on jo tämä, minä olen tätä, ja minulle riittää kohtuullisuus.
Niinpä kaikkia riippuvuuksia – ns. smart-teknologiasta ruokiin, juomiin, infohätään – voidaan katsoa myös rauhan näkökulmasta. Mikäli oma rauha on sidottu omaan itseensä, on vapaa. Mikäli oma rauha on sidottu ulkoiseen todellisuuteen alituisella suhtautumistavan päivittämisellä, on riippuvainen kohteestaan. Sitä pitää tsekata, että onko se niin tai noin. On reflektoitava, että kokeeko olevansa jotakin vailla jotakin tai onko tyytyväinen. Reaktiivinen tarkkailu voi kohdistua myös toisiin ihmisiin; halutaan toisten kommentteja, jotta voidaan kokea olevansa enemmän oma itsensä. Voi olla enemmän oma itsensä myös silloin kun selittää toisten olevan vähemmän oma itsensä tai itseä huonompia (… henkistä väkivaltaa pohditaan toisessa blogissa.)
Sisäinen rauha on sitä, että ensin tiedostat oman metafyysisen voimasi, ja haet leposi ja sen jälkeen tarkkaillet ympäröivää todellisuutta omaehtoisesti. Sinun ei tarvitse saada mitään – pysyäksesi rauhassa.
Markku Siltala – www.markkusiltala.fi/blogi