Tämä maa ja toinen maa. Joka sielussaan tietää tuonpuoleisen olemassaolon, rakastaa myös omaa maataan. Niin, voisin kirjoittaa, että ”joka uskoo…”, mutta toisen maan uskomisen sijaan kirjoitankin sielussaan tietämisestä. Ja tämä on uskomista; uskon, että tulevaisuudessa sielussa tietäminen – eli tietoisuus tulee meille koko ajan tutummaksi.
Mitä on isänmaallisuus nyt vuoden 2021 itsenäisyyspäivän läheisyydessä? Joka sielussaan tietää toisen maan olemassaolon, rakastaa myös omaa maataan. Tällä kaikella tarkoitan sitä, että jos tätä maata ei rakasta, on jossakin vaiheessa tapahtunut … sellainen sydämennyrjähdys, jossa on luovuttanut.
Luovuttanut tai luopunut omasta ainutlaatuisuudestaan olla ikuinen sielu merkillisessä nahkapussissa, ihmiskehossa. Luopunut elämän pyhyydestä. Luopuessaan vaipunut yksinkertaisesta olemassaolosta mutkikkaaseen ja reagoivaan elämänkulkuun, noudattamaan elämästä annettua mallia. Kun sisäisestä elämänideasta luopuu, joutuu juoksemaan tyhjyyttä ja annettuja pelkoja pakoon. Kiirehtiä, ettei miettisi, juosta ettei hengähtäisi, sortua hälinään, ettei kuulisi pienenpientä ääntä – omaa ääntä hiljaisuudessa, joka sanoo ”Sinussa on kaikki hyvin, Sinä olet kaikkein paras Sinä, suuntaa vain sielusi valo ympärillesi, kyllä Sinä näet, näet kyllä varjojen läpi siihen, mitä todella on.”
Olen sitä mieltä, että parannuskeino lankeemukseen luovuttaa ja myydä tämä kaunis ja arvokas maa pelkojen hinnalla, on seisahtua hetkeksi ja kysyä, kuka minä olen? Mitä minä haluan? Mitä toivon tulevaisuudelta? Ja antaa rauhan vapautua sisimmästään, sieltä tulee sielusta myös rakkaus. Anna rauhan ja rakkauden virrata sielusi lähteestä … ja katso tätä maata. Mitä tässä maassa arvostat, mitä rakastat? Ja uskoisin, että halu saada tämä maa taas takaisin ja vapaaksi vahvistuu hetki hetkeltä mitä enemmän toivot.
Toiveesi on muisto tulevaisuudesta.
Ja itsenäisyyspäivän kunniaksi:
muistele vielä upeita hetkiäsi isänmaan luonnossa,
puita, joihin olet nojannut,
metsiä, jotka ovat sinua parantaneet,
marjoja ja sieniä, jotka ovat ruokkineet,
tuulia, jotka ovat sinua hyväilleet,
vesiä, jotka ovat sinua kantaneet,
tuoksuja, joita olet auringonpaisteessa hengännyt,
kiviä, jotka ovat antaneet sinun levätä,
hetkiä, joina sydämesi tosiväre
on rakastaen yhtynyt maan sykkeeseen.
Kiitä ja rakasta ihmeellistä
sieluasi ja omaa maatasi!