Nyt noin seitsemän vuoden työ on valmis. Väitöskirjani Jälleenkohtaamisia on sähköisenä yliopiston kirjaston sivustolla ladattavissa ja luettavissa. Latausmäärän perusteella aihe kiinnostaa. Väitöskirjaan pohjautuva tietokirjani Hän oli siinä lähtee maailmalle viikolla 17, heti pääsiäisen jälkeen.
Kaikki alkoi saunanlauteilta niin kuin moni muukin idea, rauhallisesta rentoutuneesta ja levollisesta olotilasta. Ajatus kuolemaan liittyvästä väitöstyöstä oli hiljalleen kytenyt, kunnes oivallus syntyi: kokemukset kuolleen läheisen kohtaamisesta olivat jääneet puhuttelevina mieleen. Jotakin samaa kuin saunan levollisuudessa on ollut useiden kokijoiden olotilassa silloin, kun he ovat kokeneet kuolleen läheisensä läsnäolon: hetki on ollut viipymistä arjessa, huo`ahtamista työstä tai kiireessä levon kaipuuta – tyyni pieni hetki kesken touhun.
Juuri silloin, kun kokijat eivät olleet mitään erityistä odottaneet, oli tuonpuoleinen verhon tavoin avautunut. Välähdys toisenlaista todellisuutta, tulvahdus vielä täydempää rakkautta ja rauhaa kuin useinkaan tunnemme, oli auennut tavalliseen elämään. Kokemus oli ollut niin merkittävä, että se oli jättänyt pysyvän jäljen. Monien elämän kokemus muutti pysyvästi: hän oli siinä, vain ajatuksen takana. Tuntui, että hän todella on yhä vielä jossakin. Kohtaaminen voi tapahtua uudelleenkin – viimeistään silloin, kun itse on täältä lähdössä.
Tutkimusta tehdessäni oli koskettavaa huomata, että hyvin monille kokemus oli niin vahva, että se painoi alleen pelottavana ja jopa kauheana pidetyn kuoleman; kuoleman pelko poistui kokonaan. Kiitos vielä teille jokaiselle, jotka toitte taivaan lähemmäs maata. Olen todella onnellinen ja niin kiitollinen kaikille niille, jotka olivat lähettäneet kertomuksensa tutkimukseeni.
Väitöstilaisuus Helsingin yliopistolla oli juhlava ja kaunis, seuraavassa oman osuuteni, lectio praecursorian aloitus, jossa siteerasin erään kertomuksen alkua: ”Epäilytti pitkään ryhtyä kirjoittamaan pyytämästäsi asiasta, kun en oikein ollut uskoa tätä todeksi. Ikään kuin yrittäisi saada ilmasta otteen. Jos olet vakavissasi ja vaikket olisikaan, niin tottahan omat vähäiset kokemukseni voin kertoa.”
Ikään kuin yrittäisi saada ilmasta otteen – silti vainajakokemus on jättänyt kokijaan jäljen, jollekin se on tuonut rauhan, toiselle kysymyksiä pohdittavaksi. Jotkut ovat olleet kokemuksesta hämmentyneitä, toiset ilahtuneita. Joidenkin kohdalla on liikahtanut jotakin oleellista kohdalleen. Väitöstutkimuksen tehtyäni minun on sanottava, että osallistujat ovat saaneet ilmasta otteen, he ovat muotoilleet sanoiksi sen kokemuksen, joka heille merkitsi kosketusta hengen maailmaan. Useimmat kertoivat, että kokemus teki näkymättömän eläväksi, toi taivaan lähemmäs maata.”
Aivan kuin minun tehtäväni olisi kuvata tätä liikettä, jossa taivas tulee lähemmäksi maata.
Kirjoitettu kevätauringon laskiessa 17. huhtikuuta 2019
Markku