Nyt toukokuu on tuonut vehreyttä jo suureen osaan maata ja valo tuntuu lisääntyvän päivä päivältä. Usein sanotaan siihen tapaan, että kun asiaan saadaan lisävalaistusta, niin eiköhän sitten selviä kuinka on hyvä toimia. Valo tuo selkeyttä, aurinko tuo kesän ja ilon. Valo mahdollistaa jotakin sellaista, jota hämärässä tai varjossa ei näe. Olen kirjoittanut joihinkin Hän oli siinä -kirjani omistuskirjoituksiin toivotuksen valoisista lukuhetkistä. Siihen liittyy toiveeni, että kirja avaa näkymiä tai selkeyttä niille alueille, joissa aiemmin on vain harvoin käynyt.
Hän oli siinä –kirja on ilokseni löytänyt jo runsaasti lukijoita. Ensipalautteen perusteella kirjasta on sanottu, että se on lempeää, hyväksyvää, rohkaisevaa ja ymmärtävää luettavaa. Kiitos kaikille palautteen antajille! Kirjasta on oltu myös mediassa kiinnostuneita. Eilisaamun radiohaastattelun innoittamana haluan tuoda esille musiikin osuutta kuolleiden viestintävälineenä. Väitöskirjani tutkimusaineistossa on nimittäin myös musiikkikokemuksia, joissa viesti läheiseltä kuolleelta välittyy musiikin kautta.
Musiikkikokemuksissa sattumanvaraisesti kuultu musiikki tulkitaan kuolleen läheisen viestiksi tai yhteydenotoksi. Toisaalta kuolleen läheisen lähettämää musiikkia voidaan myös kuulla sisäisesti siten, että muut ympärillä olevat ihmiset eivät sitä kuule.
Läsnäolokokemuksena kuultu musiikki on yleensä joko kokijalle tai kuolleelle tuttu. Sävelmä tai laulu voi olla myös yhdessä koettuna erityisen merkittävä. Kuultu musiikki voi liittyä yhdessä elettyihin hetkiin tai juhliin. Musiikki palauttaa mieleen muiston ja kokija ajattelee kuolleen läheisen saaneen aikaan musiikin kuulumisen esimerkiksi radiosta juuri kuulemisen hetkellä. Vaihtoehtoisesti kokija voi tulkita, että edesmennyt läheinen antaa alitajuisesti kehotuksen avata radio oikealla hetkellä.
Lisäksi sähkölaitteisiin liittyvissä läsnäolokokemuksissa on kerrottu musiikkisoitinten tai televisioiden kytkeytyneen ”itsekseen” päälle – läsnäolon kokeneen mielestä kuollut on kytkenyt sen päälle soittaakseen tietyn laulun tai ohjelman. Tällöin kuultu musiikki tai ohjelma, sen sijaan että se olisi kokijalle tuttu, yleensä sisältää suoran viestin kuolleelta; sairaana kuollut äiti soittaa tanssimusiikkia päällekytkemättömästä musiikkisoittimesta sen merkiksi, että on toisella puolella lähdössä juuri tansseihin – ja on siis toipunut elämän jäljistä ja sairauksista.
Miltä tuntuisi, että seuraavan kerran, kun avaat radion ja kuulet tutun laulun tai sävelmän, joka saa kyyneleet silmiisi tai väreet kehoosi, tunnustelisit ajatusta, mitä jos hän todella on siinä.
Valoa uusille ajatuksille ja toiveille – suurikin puu kasvaa pienestä siemenestä!
Toukokuun aamun kimmeltäessä vaimeasti aaltoutuvaa merta.