Muistot siltana yhteyteen
Silloin ennen joulu niin kaunis oli,
niin ihana tunnelmaa, valoa lämmin.
Vaan nytkö haalistuneet joulusi värit
nytkö huolta tai hiljaista murhetta vain?
Lempeään rauhaan lapsuuden joulun
vie siltana kaipuu ja yhteyden herättää.
Hyvä on kaivata, joulumuistot kullata,
kun lapsuuskuvat sydäntä avaavat,
lumi vie polkuna aitoon, puhtauteen,
tulet, valot juurtuvat tähtien kirkkauteen
muistot sijaa luovat, odotus lahjan tulla;
silloin jouluna kaikki oli – eivätkö olleetkin,
se pieni tyttö, se poika ja kaikki toisetkin.
Kun lunta sulavan kuusen tuoksuja,
kuumana rapsuvaa piparia, makeaa
värien laulua, suurta rauhaa muistat,
muistaa kaiken tuon kauniin joulun
se pieni tyttö sinussa, poika sisälläsi
senkö unohtanut olit – oi anna sen tulla
taas hassutellen ja leikkien ilon tuoda,
että olet taas se ihanuus, joka silloin olit.
Näin silti joulumuistoin hyvin on nyt,
kun lapsuuskuvat sydäntäsi avaavat
ja raotat taas yhteyttä kaikkiin toisiin
jotka silloin ympärilläsi joulua elivät,
samoja hauskoja tyttöjä, veikeitä poikia,
äidit, isät, papat, mummot aina olleina
ja muistosi heihin yhteyden lujan luovat
missä ovatkaan; toiset ties joulunmaassa
jo muistoja sielunloisteella valottavat.
Muistosi sinun niin sillan luo yhteyteen,
joka kaikilla teillä silloin joulussa tuntui,
ja taas elävät tuoksut ja odotus, ilo ja onni.
pieni hassutus ja hymy olla vain, vapaana
huolesta harmaan, valon verhosta aukeaan,
Muistosi lohtua tuovat, kun he menneet
aikojen takaa taas luoksesi ain´palaavat,
ota vastaan lahjansa heidän, yhteys luja.
Runon kirjoittaja on Markku Siltala – hyvinvointia surussa
— www.markkusiltala.fi — www.hyvinvointiasurussa.fi —